Viimeinen selkä takana. - Last open water behind!
36 days, 1350 kilometers, average speed 5,8 km/h & in miles 838 miles, average speed: 3,6 mph.
Slowest day average 3.0 mph, best day distance 36 miles on 3.7 average speed.
Fastest 3.7 miles 4.4 mph. slowest 3.7 miles 2.6 mph.




Day 33 50 km nothing to go!
N 60 18,561
E 25 35,456

Toukokuun Virojoki - Emäsalo -melonta ja loppukesän Tornio - Emäsalo -melontojen reitit kohtasivat 10.8. klo 20:30.

Auli-enkeli oli tullut melomaan Emäsalosta ja jätti minulle autonsa ja pullon kuohuviiniä kotiin vietäväksi. Pakkasin kamat autoon ja nostin kanootin katolle ja ei kun kotiin. Ilman muuta olo oli muikea ja monta matkan varrella tullutta ajatusta voi nyt panna julki, kun melominen on melottu.

Missään vaiheessa ei tullut mieleen, että en selviydy tästä, mutta koko ajan oli pelko, että jokin menee niin pieleen, että homma jää kesken. Monia paikkoja oli, joiden jälkeen ajattelin, että tätä pätkää ei ole pakko ikinä meloa. Toisaalta oli paikkoja, joihin haluan palata uudelleen. Kyllä tämä oli melontasuoritus eikä mikään meriretki. Kiitos Jim Danielsonille hauskasta ajatuksesta perustaa Blå-Gula band - Ruotsin rannikko kanootilla. Ilman tätä esikuvaa, ei olisi Sinivalkonauhaa ja tuskin olisin saanut päähäni muuten vaan pusertaa rannikko avokanootilla.

Meloin matkan tavallaan kaksijakoisesti: ensin koematka Virojoelta Helsinkiin. Silloin aika loppui kesken ja Helsingin sijaan loppupisteeksi tuli Emäsalon pohjoiskärki. Toinen legi lähti sitten Torniosta kohti Porvoota. Eka legi oli Tornio - Uusikaarlepyy, siellä piti keskeyttää ja mennä ystävän häihin Keski-Pohjanmaalle. Seuraava paussi tuli Rauman kohdalla. Ennuste lupasi kovaa vastatuulta useaksi päiväksi ja silloin hyppäsin bussiin ja tulin pariksi päiväksi töihin Näin sain mahdollisuuden meloa heinäkuun loppuun, muuten olisi pitänyt tulla perjantaiksi töihin. Raumalta tulin yhtä putkea Inkooseen, sisareni saarimökille. Sitten olikin jo työviikko edessä ja pääsin vasta seuraavana lauantaina jatkamaan matkaa. Viikonloppuna meloin Helsinkiin. Ja sitten taas viikko töissä ja koska perjantaina oli aivan upea keli, lähdin aamusta lipittelemään kohti Porvoota ja emäsaloa.

Vähän tilastoja:

Matkapäiviä tuli aloitus- ja lopetuspäivät mukaanlukien 36.

Melottuja kilometrejä kirjaantui gps:n muistiin 1 335 km, muutama pätkä jäi kirjautumatta, jotan matkan voi pyöristää 1350  kilometriin. Etukäteisarvio oli 1400.

Melonta-aikaa tuli 230 tuntia. Vain yhtenä päivänä en edennyt lainkaan, joten keskimäärin isuin kanootissa 6,5 tuntia päivässä.

Reissun keskinopeudeksi tuli 5,8 km/t

Paras päivä oli 11.7. Vaasan saaristossa 58 km keskinopeus 6 km/t sitä seurasikin reissun huonoin päivä, keskinopeus 4,9 km/t.

Gps kirjasi matkaa ylös kolmen kilometrin pätkissä, idea oli muistuttaa minua juomaan noin joka puoles tunti.
Hitain 3-kilomerinen oli 4,2 km/t  ja nopein 3-kilometrinen 7,2 km/t, tällöin puhalsi 11-13 m/s takaa ja olin Tammisaaren saariston suojassa. Itseasiassa tuolla pätkällä tuli 6 kilsan keskinopeudeksi tuo 7,2.

Yleensä illan viimeiset kilometrit eivät olleet päivän hitaimpia. Illalla keli parani melkein aina ja se nosti nopeutta.
Aallokko hidasti menoa, oli sen suunta mikä tahansa. Vähiten haittaa oli sivuaallokosta.

Lähtiessä painoin n. 87 kg. 10 kiloa jäi matkalle.



Ja puhtaista vesistä: Sipoon selällä lillu siniulevän seassa tällainen kapine. En haluaisi törmätä moiseen vesiskootterilla.
About clean waters: urban scenery east from Helsinki.

Vaikka mela on kanootin takana, niin tästä näkyy aika hyvin melan työskentelyasento. Alakäsi käy normaalisti partaan alapuolella, mutta yläkäsi on aika sopivalla korkeudella. Melaa olen säätänyt pala palalta lyhyemmäksi.

The size of my Kialoa Lolo -paddle. I have shortened it inch by inch several times. Today I took about 3/4-inch off. Now the length is 49,6 in.  Tommorrow I paddle the last stretch of my coastal paddling. Lets see, if the minor change  made the paddle better or was this adjustment too much. Lolo has quite a large blade, so short shaft compensates it. Link to the paddle specifications is here.



Tässä toinen kuva, asento ei ole ihan puhdas eteenpäinveto, mutta alakäden paikka on aika kohdallaan. Tällä tekniikalla ei partaasta oteta tukea.

Another photo. This is not a pure froward-paddling situation, but lower hand is in normal position. I don't lean to the gunwale with my paddle. Actually I make wery light contact to the rail with my thumb.

Lyhensin Kialoa -tuplamutkamelaani Pietarsaaressa 3-4 senttiä ja äsken sahasin vielä pari senttiä pois. Huomenna on tarkoitukseni meloa viimeinen osuus Helsingistä Emäsalon sillalle. Samalla tulee kokeiltua, oliko melan lyhennys viisasta. Nyt pituus on 49,6 tuumaa (126 cm). Viimeeksi käytin näin lyhyitä, 48-50 tumaisia kulmameloja joskus 90-luvun loppupuolella. On alkanut tuntua siltä, että kun lapa on aika iso, niin vartta ei niin paljoa tarvitse.  Kialoa Lolon tekniset tiedot löytyvät tästä linkistä. Se, että tulin valinneeksi tämänmallisen melan, siitä on kiittäminen Ternin Kimmoa, joka Ice Break -tapahtumassa kertoi jostain ent. itäblokin maan valmistamasta hiilikuitu-tuplamutkasta. Kyseistä melaa en saanut / löytänyt, mutta törmäsin netissä tähän Loloon.

Näin tämä harrastaminen kehittyy tai ainakin tekniikka muuttuu. Lähtiessä tälle reissulle lupasin opetella Martti P:n hallitseman puolenvaihdon niin, että minäkin saisin heti ensimmäiseen vetoon täyden tehon. Rannikko oli liian lyhyt sen tekniikan oppimiseen. Kun mela lyheni, se kyllä auttoi parempaan ensivedon otteeseen.

Jos jotain on tekniikassani tapahtunut, niin ennen heikompi oikealta melominen tuntuu jopa vahvemmalta puolelta. Aika paljon ja voimalla jouduin melomaan oikealta puolelta sekä mainingin että tuulen suunnan vuoksi. Aika luonnollista, kun nenä on kohti etelää, on avomeri oikealla ja silloin kovemmat tuulet ja isommat aallot edellyttävät oikealta puolelta melontaa.

Day 32 28 km 72 togo (about 54 is closer to the truth)
N 60 10,716
E 24 54,651

         o~
  (___/___)
        /



Ainakin kanootin pohjasta näkee, että jossain on rantoja koluttu.
At least you can see from the canoe bottom, that some coastal paddling has been done with this canoe. Notihing serious though.

Päätin jo matkan alussa kokeilla, mitä kalusto kestää, jos sitä ei sen kummemmin varo. Jossain Vaasan korkeudella meni jonkun aikaa, että pelkäsin katsoa kanootin pohjaa, sen verran pahoja rutinoita kivikoissa oli kuulunut. Kun lopulta tutkin pohjan, niin naarmuinen se on, mutta pintanaarmuja kaikki.



Koko pohja - aika tasainen rannikon kartta sinne on piirtynyt. Perän köliosassa on suurin kuluma.
The whole picture - quite evenly distributed scratches. Actualla the rear keel area has got the worst  punishment.



Lauri Hovin tekemä luikupenkki toimi ja kesti ongelmitta, samoin muu hänen tekemänsä heloitus.  Säätöpenkki oli ehdoton etu tällä matkalla. Päätin, että jatkossa tilaan kanoottiini säätöpenkillisinä. Kuormaamalla trimmaaminen on hankalaa penkin siirtoon verrattuna. Jos kanootti oli muuten balanssissa, pienikin siirto auttoi tuulessa.

Sliding seat -system worked perfectly and causen no problems. Actually it was very useful in windy condotions. I decided that from now on I order all my canoes with sliding seat. It is a lot easier to adjust the trim with sliding seat than  by loading the boat evenly.



Tuplamutkamela oli ehdoton varuste tällä matkalla. Ilman sitä sormieni nivelet tuskin olisivat kestäneet näin pitkää melontaa.

Double-bend -paddle was perfect. Without it my fingers, joints & ligamins would have made impossible to paddle this much in short time.



Henkinen rasitus selkien ylityksissä kasvoi matkan loppua kohden. Porkkalanselän olen ylittänyt huomattavasti huonommassa kelissä, nyt taas nuo kauniit sanat - korkeapaineen selänne - rauhoitti mielen ja ylitys sujui hermoilematta.

Mental stress when crossing open water grew as my journey advanced. Actually I have crossed Porkkala opening on a lot worse conditions without problems.



Noin 50 kilometriä vielä puuttuu (oranssi viiva), niin rannikkon on melottu. Hemen vajalta Helsingistä Emäsalon pohjoiskärjen sillan pieleen Porvooseen. Tämän pätkän aion meloa epämeriretkihenkisesti sopivan kelin tullen yhdessä päivässä.

One more stitch & the coast is done with. About 50 km - 35 miles to go (orange line). I will add some more pictures here. Now I have to practise my profession. :)

Panen tässä lähiaikoina kuvakoosteen reissusta tänne. Nyt pitää välillä tehdä oikeita töitä.

Kiitos, kun olet matkannut kanssani - Thank you fro travelling with me. Thank you Google Earth!

Day 31 34 km 100 togo
N 60 02,113
E 24 33,490
:)

Uusi lähtö Inkoon Lövholmista. Loppumatkan teen viikonloppuisin, arjet menevät töissä.
New start. I can paddle only during weekends. No holiday any more.

Porkkalanselkä meni hienossa kelissä eikä edes veneistä ollut haittaa. Kuuden maissa olin Skorvön rannassa. Skorvö on Merimelojien saaritukikohta. Yrjö Lindroos ja Auli K. opastivat minut saaren saunaan ja saunaetikettiin. Hyvä sauna olikin. Loppuvilvoitteluna oli kahlaaminen reiden syvyisessä meressä tälle naapurisaarelle, jossa teltta on. Kirjoitan tätä teltassa. Aikomus oli mennä nukkumaan, mutta juuri nyt tuli huikopalan kaipuu. Pitää vielä kipaista rantaan hakemaan veneestä iltapala.

Tavalla tai toisella rannikkoa on melottu tuhansia vuosia. Tässä omakuva ilta-auringon piirtämänä Velkuan saaren rantakallioon.

Someone has paddled before me these same waters & rocks thousands of years ago. Setting sun draws my profile on the rock.



Kanootti näyttää uivan aika syvällä, tavaraa on paljon matkassa, silti se nousee kevysti aaltojen yli puskematta niistä läpi. Kansipressut eivät ole mitenkään vesitiiviit, vaan niiden tarkoitus on pienentää kanootin tuulen vastusta. Tavarat ovat vesitiiviisti pakattu ja sidottu kiinni kanoottiin. Lisäksi keulassa ja perässä on noin 30 litran ilmasäkit. En ole kokeillut, mutta uskon kanootin kelluvan aika hyvin, vaikka se olisi täynnä vettä.

Canoe looks to float quite deep. I have a lot of gear with me. Still Bell was dry & floated nicely in choppy seas. The canvases are not watertight, they just reduce the air-friction. All gear is in watertight bags, which are tied to stay in canoe in case of a capsize or wave flooding the canoe. I have also 30 + liters of flotation bags tied on both ends of the canoe.



Kanootin komentosilta. Tavarat ovat tavalla tai toisella varmistettu kiinni kanoottiin. Merikortti mahtuu hyvin lattialle eteeni. Pystyssä oleva muovilaatikko on päiväeväs, josta riitti syötävää kahteen taukoon. Lisäksi oli termospullossa lihalientä ja muovipullossa valmiiksi blandattua mehua.

The bridge of my Bell. Everything is fastened to the canoe, except the sea chart.  You can see a tomatoe in the lunch-box. It contained meals for two stops. In addition I had thermos with warm buillion & a bottle on juice.



Lounastauko Hankoniemen länspuolella, pitkällä somerikkorannalla, jonka ainoa hyötykäyttö tuntui olevan autorekkojen pysäköinti. Tuolla tomaatilla jaksoin Hankoniemen ympäri huvivenesatamaan.

Lunch break at a beach west of Hanko peninsula, which is the southernmost tip of mainland Finland. The beach is quite unsheltered, so the sand has blown away, only pebbles can withstand the wind and the sea.



Ruokalaatikon perusvarustusta, tähän päälle pakkasin vielä vihannekset, joista on oma kuva. Ruokaa oli 3-4 päivän tarve ja vähän extraa.

Food box nr. 1. On top of these were the vegetables & potatoes. Normal supply was for 3-4 days & little reserves.



Pienempi ruokalaatikko, lähinnä täällä on sellaisia tarvikkeita, jotka eivät toiseen laatikkoon mahtuneet.

Food box nr 2. Just stuff that did not fit into nro 1.



Heinoja luomuvihanneksia Paraisten torilta ja valkosipuli.

Nice vegetables from a market square. Ecologically produced.



Aamukahvipussi. Minigrip-pussista on helppo annostella kahvi espressokeittimeen. Lisäksi paketissa on sokeri ja joka-aamuiset lihaliemikuutiot.

Coffee & buillion bag. It is easy to fill my espresso cooker from a plastic bag.



Housujen takamus piti parsia kasaan. Sauma joutuu aika kovalle rasitukselle polviasennossa meloessa.

Repairing my pants. The butt-seam get heavu strain when paddling on the knees.



Nokosilla teltassa tuulen rauhoittumista odotellessa.

A nap while waiting for the wind to calm down.