Ei energiapatukkaa, vaan siisti esillepano, niin melojalle maistuu välipala.
Snacks should be properly laid out to attract paddler. Day 17 41 km 590 togo N 62 21.073 E 21 17.403 Aamulla ennustetusti heikkenevää etelätuulta. Puoliltapävin oli heikennyt sopivasti, jotta pääsin matkaan. Matkaan tulivat kannustamaan myös Jenni-Juulia ja Prinssi (www.rampyla.vuodatus.net). Olivat pohjanmaa-turneella tutustumassa perinnerakentamiseen. Oli hauska eksyä muuhunkin kuin melonnan maailmaan. Muut päivän kohokohdat olivat mies veneessä kolmen ison, mutta täysin hiljaisen koiran kanssa. Pysähtyivät juttelemaan ja oluenkin olisi koirien herra tarjonnut, mutta joudin kieltäytymään pitkään matkaan vedoten. Seuraava episodi oli sorsapojan reskutus pintaverkosta. Olin jo menossa ohi, kun huomasin, että lintu yrittää minua pakoon, mutta pysyy silti paikallaan. Lintu oli saanut verkon ympärilleen tosi syheröksi. Leikkasin ensin mytyn irti verkosta, jotta sain linnun keulaperussun päälle. Siinä vaiheessa fogeli hiffasi, että sitä autetaan ja oli ihan hiljaa. Heti kun sen oli helpoltti, niin se nokkasi mua sormeen. Kerroin sille, että vähän tässä vielä napsitaan siimoja ja sitten voidaan ottaa matsi. Fogeli tajusi. Sen verran pökeryksissä lintu oli, etgtä meloin rantaan ja päästin sen siellä vapaaksi. Se nökötti kiltisti kanootin pohjalla mun polvien välissä. Toivotaan että se tokeni, ei siinä näkynyt kuin pari pientä hankaumaa jaloissa. Verkkomies varmaan ihmettelee, että mkikä peto on repinyt verkon. Pedon hampaat ovat olleet terävät kuin Lettermanin sakset. Saavuin upeassa illassa Kaskisiin. Vastaan tuli tyttö kajakilla, ei tervehtinyt saati tullut juttusille. Sen sijaan vähän myöähemmin ajoi rinnalleni moottirivene, jossa oli paikallinen mies, oletettavasti vietnamilainen nainen ja neljä äidin näköistä pikisilmää oransseissa pelastusliiveissä. Luulivat, että etsin leirintäaluetta ja tulivat neuvomaan. En etsinyt, vaihdettiin kuulumiset ruotsiksi ja jatkoin matkaa. Sitten oli vielä humalainen porukka, jotka meinasivat polttaa veneensä leirni edustalla, poikien meno oli sitä luokkaa, että huonolla tuurilla heistä kertoo huominen Ilta-sanomat. Toivottavasti ei. Nyt nukkumaan paperitehtaan huminaan.
lauantai, 14. heinäkuu 2007
Ihan tavallinen melontapäivä
Ei energiapatukkaa, vaan siisti esillepano, niin melojalle maistuu välipala.
Snacks should be properly laid out to attract paddler. Day 17 41 km 590 togo N 62 21.073 E 21 17.403 Aamulla ennustetusti heikkenevää etelätuulta. Puoliltapävin oli heikennyt sopivasti, jotta pääsin matkaan. Matkaan tulivat kannustamaan myös Jenni-Juulia ja Prinssi (www.rampyla.vuodatus.net). Olivat pohjanmaa-turneella tutustumassa perinnerakentamiseen. Oli hauska eksyä muuhunkin kuin melonnan maailmaan. Muut päivän kohokohdat olivat mies veneessä kolmen ison, mutta täysin hiljaisen koiran kanssa. Pysähtyivät juttelemaan ja oluenkin olisi koirien herra tarjonnut, mutta joudin kieltäytymään pitkään matkaan vedoten. Seuraava episodi oli sorsapojan reskutus pintaverkosta. Olin jo menossa ohi, kun huomasin, että lintu yrittää minua pakoon, mutta pysyy silti paikallaan. Lintu oli saanut verkon ympärilleen tosi syheröksi. Leikkasin ensin mytyn irti verkosta, jotta sain linnun keulaperussun päälle. Siinä vaiheessa fogeli hiffasi, että sitä autetaan ja oli ihan hiljaa. Heti kun sen oli helpoltti, niin se nokkasi mua sormeen. Kerroin sille, että vähän tässä vielä napsitaan siimoja ja sitten voidaan ottaa matsi. Fogeli tajusi. Sen verran pökeryksissä lintu oli, etgtä meloin rantaan ja päästin sen siellä vapaaksi. Se nökötti kiltisti kanootin pohjalla mun polvien välissä. Toivotaan että se tokeni, ei siinä näkynyt kuin pari pientä hankaumaa jaloissa. Verkkomies varmaan ihmettelee, että mkikä peto on repinyt verkon. Pedon hampaat ovat olleet terävät kuin Lettermanin sakset. Saavuin upeassa illassa Kaskisiin. Vastaan tuli tyttö kajakilla, ei tervehtinyt saati tullut juttusille. Sen sijaan vähän myöähemmin ajoi rinnalleni moottirivene, jossa oli paikallinen mies, oletettavasti vietnamilainen nainen ja neljä äidin näköistä pikisilmää oransseissa pelastusliiveissä. Luulivat, että etsin leirintäaluetta ja tulivat neuvomaan. En etsinyt, vaihdettiin kuulumiset ruotsiksi ja jatkoin matkaa. Sitten oli vielä humalainen porukka, jotka meinasivat polttaa veneensä leirni edustalla, poikien meno oli sitä luokkaa, että huonolla tuurilla heistä kertoo huominen Ilta-sanomat. Toivottavasti ei. Nyt nukkumaan paperitehtaan huminaan.
Kommentit