Pisin ja sateisin päivä päättyi takkatulen ääreen. The longest & the rainiest day ended miraculousty to a strangers cottage with sauna & fireplace. Day 15 58 km 669 togo N 62 55,010 E 21 21,762 ;;;;;; Tänään satoi useaan otteeseen pitkään ja hartaasti. Toisaalta ei juurikaan tuullut. Kerrankin matka taittui sateessa, yleensä sade tekee nöyräksi ja jarruttaa menoa. Nyt ei. Ongelma oli löytää leiri, jos pääsi rantaan, oli ranta asuttu. Kävin jo yhden mökin pihalla, mutta ketään ei ollut kotona, joten jatkoin matkaa. Meloin kartan mukaan asumatonta saarta kohden, kunnes alkoi talo näkyä. Täälläkään ei ketään. Vauraan oloinen mökki. Saaren kupeessa on pienempi mätäs. Tänne yritän saada edes teltan. Olisin halunnut virittää laavukankaan, jotta olisin saanut kamoja kuivaksi. Nietu. Ja lisää sadetta on luvassa koko huomiseksi. Mutta. Laituriin ajaa isä ja kaksi poikaa. Pyydän lupaa yöpyä tässä pikkusaarella. Isä ehdottaa, että pihassakin voi yöpyä. He eivät jää, kunhan toivat vähän puita. Kun alan purkaa tavaroita, isä ehdottaa, että hän panee saunan lämpenemään ja minä voin nukkua talossa. Vähän ensin vastustelen, mutta nyt istun saunoneena, putipuhtaana, takan ääressä ja otan oltta. Tavarat kuivuvat saunan jälkilöylyssä Tsirp - näinkin voi käydä. Joku lunne sai minut jatkamaan tähän saareen. Jos isäntäväki olisi ehtinyt käydä, jos olisin jäänyt aiempaan pihaan, olisi saunaolut jäänyt haaveeksi. Välillä näin käy. Antero K :n sanoin, "Kun kaikkensa yrittää ja sitten onnistuu, niin siihen on tyytyminen." Taistelumoraali ponnahti huippuun.