Tänään aloin ymmärtää, miksi rannikko on hyvä meloa yksin. Tämä ei olle retki, tämä on matka Suomen rannikkoon ja tietysti omaan mieleen. Porukassa matkataan helposti kekenään löreskpötellen leiristä toiseen. Kun on yksin, tulee keskusteltua maiseman kanssa. Paikallisista ihmisistä puhumatta. Yksinäiselle kulkijalle on helppo jutella ja päivitellä. Tämän reissun vaikein pätkä. isot ja suojattomat selät Kotkan itäpuolella.Sopivalla kelillä niitä selkiä ei tulla inkkarilla edes rantoja koluten. Nyt saaristo on pienipiirteistä ja on suojaa, vaikka moni lahti aukeaakin suoraan avomerelle. Nyt ryömin telttaan hyttysten pettymykseksi. paikkatieto puuttuu, gepsi oikkuili.