Hieno ilta, olisi voinut meloa pidempäänkin, mutta aamulla on aikainen herätys. Magic night. View from my todays campsite. Off city of Pori. Day 19 39 km 508 togo N 61 41,673 E 21 31,672 ;)) Tavallaan hyvä päivä pienistä hankaluuksista huolimatta. Aamulla satoi taas kerran maahan saakka. Kuuntelin ropinaa teltassa. Kun sade hiljeni, kömmin ylös ulos. Mulla alkoi olla makea vesi vähissä. Laavupeitteen nurkkaan oli kerääntynyt ämpärillinen vettä. Äyskäroin siitä toise vesileilini täyteen ainakin ruokavettä, juodakin sitä varmaan tuoreeltaan voi. Sade oli huono ja hyvä asia. Sitten tyhjeni kommarin akku ja vara-akku oli purkanut itsensä kahteen tolppaan. Meloin majakan laituriin, se on merkitty venesatamaksi, oli sähkjötolppa ja siinä avonaisen luukun takana kaksi töpseliä, vaan ei tullut virtaa. Lähdin matkaan. Tunnin melonnan päässä oli kalasatama. Tiuesin, että sieltä saa ainakin vettä ja varmaan sähköäkin. Molempia löytyi ja paikalla ollut ystävällinen kalastaja tarjosi latauksen kuluksi kahvit. Sähköstä ja vedestä kiitos Merikarvian kunnalle. Kalasatamia on noin 10 kilometrin välein. Päätin pitää seuraavan ruokatauon samalla kun lataan kommaria. Vaan seuraava paikka oli Merikarvialainen pursiseura, tai kumminkin venesatama -merkillä merikorttiin merkattu. Paikkoja oli itseasiassa kaksi, toinen mantereella ja toinen ulkokautta kiertäen niemen nokassa. Päätin koukata mantereelle, koska merikortissakin oli hulppea oikoväylä. Oikoväylän lopussa vaan oli sillan sijaan tuskin kanootin mentävä aaltopeltirööri. Koituin ensin tunkea rööriin pelkän kanootin. Rööri oli liian matala ja kanoottti jäi jumiin. Kiskoin kanootin takaisin ja kokeilin, kuinka mahtuisin mukaan nousematta kanotin laidan yläpuolelle. Onneksi säätöpenkkini on naruilla ripustettu. Irrotin pankin ja näin mahduin mukaan jonkinmoisessa vaaka-budda-asennossa. Rööri oli vielä keskeltä painunut maantien liikenteen vuoksi. Etenin painamalla kanoottia syvemmälle veteen ja samalla eteenpäin. Pikkuhiljaa kihnutin itseni ja kaluston läpi. Ei ole ahtaan paikan kammoisen puuhaa. Reissun varmasti täpärin oikosillan alitus. Pääsin satamaan, ravintola Villiruusun laituriin. Lounasta ei ollut, mutta sain kommarin latuuseen ja sen jälkeen kaksi ihanaa savukalaleipää. Jututin omistajaa, oli inkkarimeloja itsekin. Hän kertoi viimekesäiksen Oulu -Helsinki soutajan poikenneen aamuyöstä rapistelemaan bensaa. Isäntä oli herännyt ja poika sai tankattua. Oli kuulemma maksanut litimärällä setelillä, niitä on liikkeellä. Minä kun kysyin maksua, niin isäntä sanoi, että antaa olla. Näin villiruusussa ja Merikarvialla. Savukalaleipien voimalla jaksoin meloa iltapuhteena runsaat 20 kilometriä.